Liikenteen hiukkaspäästöt
Liikenne tuottaa hiukkasia kahdella eri tavalla. Ensinnäkin renkaiden kulutus jauhaa tienpintaa ja hiekoitushiekkaa katupölyksi, joka nousee ilmaan liikenteen aiheuttamien ilmavirtausten takia. Katupölyhiukkaset ovat enimmäkseen suuria ja koostuvat pääasiassa maaperästä tavattavista yhdisteistä kuten alumiinista, kalsiumista, kaliumista, natriumista. Katupölyongelma on pahimmillaan keväisin, jolloin hiukkasten massapitoisuuden ohjearvot ylitetään toistuvasti. Pitoisuuksia voidaan yrittää hillitä kastelulla ja tehostamalla katujen puhdistusta hiekoitushiekasta. Katupöly ei kokonsa takia pääse keuhkoihin saakka, vaan se aiheuttaa lähinnä ylähengitysteiden oireita, kuten nuhaa ja yskää sekä silmien kirvelyä.
Toinen mekanismi, jolla liikenne aiheuttaa hiukkaspäästöjä, ovat pakokaasut. Pakokaasuissa on sekä epätäydellisen palamisen seurauksena syntyneitä hiukkasia että ilmassa höyryistä kuten rikkihaposta muodostuvia (eli nukleoituneita) hiukkasia. Pakokaasuhiukkaset ovat pieniä ja koostuvat pääosin noesta, hiilivedyistä ja sulfaateista. Yleisesti diesel-moottorit tuottavat enemmän hiukkasia kuin bensiinimoottorit. Suodattaminen alentaa hiukkasten massapitoisuutta tuntuvasti, mutta ultrapienten hiukkasten lukumääräpitoisuus voi samalla kasvaa. Diesel-käyttöinen tavaraliikenne aiheuttaa arviolta puolet liikenteen pienhiukkaspäästöistä; henkilöautojen osuus on vajaa viidennes.
