Pilvipisarat

Kirjoitettu Tiistaina 4. Marraskuuta klo 18:30. Tagit:

Pilvet eivät vastoin yleistä luuloa koostu vesihöyrystä, vaan vesipisaroista tai jääkiteistä. Pilvipisarat ovat yleensä kooltaan muutamasta mikrometristä kymmeniin mikrometreihin. Pilvipisarat muodostuvat ja haihtuvat toistuvasti, ja vain osa niistä kasvaa tarpeeksi suuriksi poistuakseen sateena.

Ilmakehän suhteellinen kosteus ei yleensä ole tarpeeksi suuri, jotta pilvet voisivat muodostua nukleoitumalla homogeenisesti suoraan vesihöyrystä pisaroiksi. Tarvitaan tiivistymisytiminä toimivia aerosolihiukkasia, joiden pinnalle pilvipisarat muodostuvat. Hyvä esimerkki ovat suihkukoneiden kirkkaalle taivaalle jättämät tiivistymisjuovat. Tämän takia hiukkaspitoisuus vaikuttaa pilvien koostumukseen ja rakenteeseen, ja toisaalta pilvissä tapahtuvat prosessit muokkaavat ilmakehän aerosolikoostumusta. Jotta hiukkanen voisi toimia pilvipisaran tiivistymisytimenä sen on oltava kooltaan tarpeeksi suuri (minimikoko riippuu suhteellisesta kosteudesta ja hiukkasen koostumuksesta). Ilmakehässä muodostuneiden hiukkasten on siis ensin kasvettava aerosolidynaamisten prosessien avulla osallistuakseen pilvien muodostumiseen.

Pilvet ovat valkoisia, sillä pilvipisarat sirottavat valoa tasaisesti joka suuntaan. Mitä paksumpi pilvi, sen vähemmän valoa pääsee läpi. Siksi paksu ukkospilvi näyttää maasta katsottuna tummalta. Saastuneen ilman pilvessä on enemmän ja pienempiä pisaroita kuin puhtaan ilman pilvessä, eli se sirottaa enemmän auringonsäteilyä, ja sataa harvemmin. Pilvet toisaalta heijastavat tulevaa auringonsäteilyä takaisin avaruuteen, toisaalta estävät lämpösäteilyä karkaamasta. Pilvien vaikutus maapallon säteilytasapainoon ja sitä kautta ilmastoon riippuu niiden tyypistä ja korkeudesta maanpinnasta. Yleensä alapilvet lämmittävät ilmastoa ja yläpilvet viilentävät.

Kuva 1. Paksu cumulonimbus-tyyppinen pilvi. (Kuvaaja: E.-M. Kyrö)