Näkyvyys kuvaa sitä kuinka kaukaa tumma kohde voidaan erottaa vaaleaa taustaa vasten. Kirkkaalla säällä puhtaassa ilmassa voi erottaa kymmenien kilometrien päässä olevan kohteen, kuten vuorenrinteen. Suurkaupungeissa taas näkyvyys voi saastesumun takia pudota satoihin metreihin tai joskus huomattavasti sen allekin. Heikentynyt näkyvyys on riski erityisesti meri- ja lentoliikenteessä ja vaikuttaa ihmisten viihtyvyyteen.

Osuessaan hiukkasiin osa valonsäteistä eksyy pois reitiltään valonlähteestä vastaanottajalle. Näin hiukkaset vaimentavat valoa ja siten huonontavat näkyvyyttä.

Osuessaan hiukkaseen näkyvä valo joko siroaa tai absorboituu (kuva 1). Sironta tarkoittaa kappaleen edelleen lähettämää valoa. Se käsittää myös optiikasta tutut heijastuneet, taipuneet ja taittuneet valonsäteet. Valon osuessa absorboivasta aineesta koostuvaan hiukkaseen osa energiasta muuttuu toiseen muotoon, esimerkiksi lämpöenergiaksi tai kemialliseksi energiaksi. Kaikki hiukkaset sirottavat valoa, mutta absorption tapahtuminen riippuu hiukkasen koostumuksesta.